6/27/16

Kirpputorien helmiä

Toistan itseäni kuin rikkinäin gramofoni, mutta parhaat asiat elämässä eivät maksa paljoa. Ne ovat ilmaisia tai sitten niiden rahallinen arvo on sellainen, että ne voi ostaa kun kerää tieden laidalta  muutaman kaljatölkin ja vie kauppaan. Ostelen aika monesti mekkoja noin.


Viime aikoina olen ollut mieltynyt Paisley-kuvioon.  Aiemmin en välittänyt siitä ollenkaan, mielenyhtymät liittyivät 70-luvun venäläisiin vaatteisiin ja tupakanhajuun :D Nyt olen löytänyt siitä 40s-henkeä.

Tämä hame maksoi Nextiilissä Tampereella 3,5 €. Nextiili on vaatteidenkierrätyspaikka, jossa suosittelen kaikkia vintagesta ja ompelusta kiinnostuneita käymään. Kankaat myydään kilohinnalla ja vintagea saa eurolla tai parilla.


Minusta on viime aikoina tullut tarkka asustaja, ja kiinnitän koruihin paljon huomiota. Kuvassa minulla on kirpparilta löytyneet helmet ja Ansa Second Handista ostetut korvakorut. Bad hair dayn vuoksi olen tässä laittanut hiukset nutturalle ja kiinnittänyt sen parilla hiuskukalla. Ei liian juhlavaa mutta siistiä.


Toistan itseäni taas. Kirpputorien parhaimmistoa ovat pienten paikkakuntien seurakuntien kirpputorit. Sieltä löytyy vintagea ihan pikkurahalla.

Ostin tämän rintaneulan koska pidin sen muotoilusta. Se maksoi 50 senttiä ja oli niin likainen, että en tajunnut sne olevan hopeaa. Puhdistettaessa siitä irtosi paksu kalvo likaa.

Leima paljasti tämän olevan vuodelta 1960 ja googlettelulla selvisi että tämä on Elis Kaupin suunnittelema. Kotimainen vintagedesignkoru siis!



Kierrän kirpputorit pari kertaa viikossa. Kiertäisin useamminkin, jos vain aika riittäisi. Ja lähes joka kerta löydän vintagea.

6/13/16

Radio löysi paikkansa

Yhdellä sukulaisella oli eilen syntymäpäivät. Vaikka minulla on mekkoja ja hameita lähes aina, läheskään kaikki niistä ei sovi juhlavampaan tilaisuuteen vaan suuri osa on melko arkisia. 

Tämä on yksi suosikkimekoistani. Se on kotimaisen kirjokankaan valmistama (teki 50-luvulla vaatteita misseille, mm. Pirkko Mannolalle). Helma on juuri täydellisen pituinen mihin tahansa tilaisuuteen ja väri ihanan mustikkainen.

Mietin pitkään onko tämä pituutensa puolesta hiemna liian talvinen pidettäväksi kesäkuussa, mutta oli hieman viileä ja tuulinen päivä joten valinta oli oikea. Materiaali tässä on muuten todella ylellistä, luultavasti villasilkkisekoitetta.


Asuun kuuluu myös bolero. Se on vähän haalistuneempi kuin mekko, mutta ei merkittävästi joten en ole ajatellut sitä värjätä.
Sain tämän rintakorun ystävältäni, joka oli löytänyt sen kierrätyskeskuksesta. Tämä on hänen mukaansa 40-lukulainen ja aivan upeaa käsinvirkattua filigraanipitsiä. 

Tuo helminauha on muuten itsetehty aidoista helmistä. Halusin oikean helminauhan, mutta minulla ei ollut siihen rahaa. Niinpä sitten tilasin irtohelmiä ja nauhaa. Maksoi ehkä jotain 30 €, suosittelen! Ei nuo mitään huippuhienoja helmiä olleet, varmaan makeanvedenhelmiä halvimmasta päästä, mutta oikein sopivia tarkoitukseen. Ja virheettömiä. Luulen ettei kukaan tule lähelle tutkimaan että onkos nämä makean- vai merivedenhelmiä ja minkälajisista simpukoista?


Olin joskus vintageharrastelun alkuaikoina aika kärsimätön. Luulin etten koskaan löydä vanhoja hienoja tavaroita kuten muut eikä kirppiksillä näkynyt koskaan mitään vanhaa ja arvokasta. Nyt on tilanne toisin. Minulla on jo jonkin verran verkostoa jonka avulla löydän tavaraa ja silmä on kehittynyt niin että löydän kirpputoreilta huomattavan paljon vintagea.

Tämän radion löysi eräästä vanhempien omistuksessa olevan vanhan talon aitasta. En ollut päässyt tonkimaan taloa tai aittaa ennenkuin siitä muutti vuokralainen  pois, mutta olen ihan täpinöissäni. Tämä löytyi kun ensimmäisen kerran kävin nopeasti katsomassa, kun taas on aikaa menen uudestaan.




Oikeastaan kaikki kuvassa näkyvä irtain lukuunottamatta suklaata ja kynsilakkaa on kierrätetty. Tuo vati on piippuleima-arabiaa ja maksoi euron. Kehykset ostin kirpputorilta ja tulostin niihin historialliset mutta toisaalta ajankohtaiset kuvat. Tuo Hyökkäys-maalaus teki minuun lähtemättömän vaikutuksen kun pääsin ensimmäistä kertaa käymään kansallismuseossa 6-vuotiaana.

Huvittaa myös ihmisten ahneus kirpputoreilla. Pöytäkirpputorilla tuollaiset kehykset saattavat maksaa 3-4 €, joka on ihan törkeä hinta kun on kyse jostain melko yleisestä käyttöesineestä. Ihmiset, menkää seurakuntien kirpputoreille!



Alkuviikko meni Haminassa reserviläistoiminnan merkeissä. Olin harjoituksessa joukkueen varajohtaja, oli hienoa kokeilla sitä vaikka se ei vastaakaan täysin koulutusta. Oli hauskaa!